Karjalan lennoston alku, Antreasta Lappeenrannan kautta Uttiin
Karjalan lennoston juuret johtavat
Vapaussodan aikoihin Karjalan Kannakselle Antreaan (nyk. Kamenogorsk). Antrean
lentoasemalle sijoitettiin maaliskuun lopulla 1918 Suomen Ilmailuvoimien
Lento-osasto II. Karjalan Armeijakunta perusti, komentajansa eversti Aarne
Sihvon johdolla Antreaan oman Ilmailuosastonsa huhtikuun puolivälissä. Tilanne
johtikin siihen, että 23.4.1918 ylipäällikkö, kenraali Mannerheim antoi käskyn
liittää Ilmailuosasto Lento-osasto II:een. Samalla sen sijoituspaikaksi
käskettiin Utti. Tätä ajankohtaa voidaan pitää Karjalan lennoston
joukko-osastoperinteen syntyhetkenä. Samalla tuli perustettua ensimmäinen
hävittäjäyksikkö, joten Karjalan lennosto kantaa suomalaisen hävittäjäilmailun
perinteitä.
Kuvaavaa koko Ilmailuvoimien alkuajan toiminnalle oli, että ensimmäiset lentokoneensa Lento-osasto II sai poikkeuksellisella tavalla. Ryhmä venäläisiä valkoisia lentäjiä siirtyi Suomen puolelle 10. ja 11.4.1918 ja toi mukanaan Pietarista Kolomäen lentokentältä kaksi Nieuport 10 -tiedustelukonetta, kaksi Nieuport 11 -hävittäjää sekä yhden Stetinin M-9 -lentoveneen. Antreassa lentotoiminta aloitettiin jo 13.4., jolloin yliluutnantti Otto Ilmarinen suoritti tiedustelulennon rintamalinjoille kello 07.35-08.10.
Antrean ja Utin kentät olivat kuitenkin keväällä 1918 niin pahan kelirikon vallassa, että Lento-osasto II siirtyi toukokuun alkupäivinä Lappeenrantaan, jossa se jatkoi lentotoimintaansa ja siirtyi Uttiin 15.6.1918. Samalla sen nimi muutettiin Utin lentoasemaksi. Vapaussodan aikana Utissa oli toiminut punaisten lento-osasto, josta he lensivät muutaman lennon Savon rintamalle. Utin lentoasema aloitti lentotoimintansa elokuussa ja sai oppilaansa yksinlentovaiheeseen 28.9. mennessä. Tätä päivää vietetään Karjalan Lennoston perinnepäivänä, sillä tuosta hetkestä voidaan myös itsenäisen joukko-osastotoiminnan katsoa alkaneen.
Utin lentotukikohta oli kuitenkin kehnossa
kunnossa, sillä sieltä puuttuivat talviasuttavat tilat niin henkilöstöltä kuin
kalustoltakin. Tämän takia Utin lentoasema siirtyi Lento-osasto 3:ksi
muuttuneena talvikaudeksi 1918-19 Santahaminaan ja palasi sieltä takaisin
Uttiin heinäkuussa 1919. Samalla sen nimi muutettiin Ilmailuasema II:ksi. Utti
oli tästä lähtien sotavuosia lukuun ottamatta Karjalan lennoston
perinnejoukko-osastojen kotitukikohta aina vuoteen 1961 asti, jolloin se
siirtyi Rissalaan.