Kangaspuista huippuhävittäjiin ja kylmästä sodasta kansainvälisyyteen

Karjalan lennoston historiaa

Karjalan Lennoston alku, Antreasta Lappeenrannan kautta Uttiin


Karjalan Lennoston juuret johtavat Vapaussodan aikoihin Karjalan Kannakselle Antreaan (nyk. Kamenogorsk). Antrean lentoasemalle sijoitettiin maaliskuun lopulla 1918 Suomen Ilmailuvoimien Lento-osasto II. Karjalan Armeijakunta perusti, komentajansa eversti Aarne Sihvon johdolla Antreaan oman Ilmailuosastonsa huhtikuun puolivälissä. Tilanne johtikin siihen, että 23.4.1918 ylipäällikkö, kenraali Mannerheim antoi käskyn liittää Ilmailuosasto Lento-osasto II:een. Samalla sen sijoituspaikaksi käskettiin Utti. Tätä ajankohtaa voidaan pitää Karjalan Lennoston joukko-osastoperinteen syntyhetkenä. Samalla tuli perustettua ensimmäinen hävittäjäyksikkö, joten Karjalan Lennosto kantaa suomalaisen hävittäjäilmailun perinteitä.

Kuvaavaa koko Ilmailuvoimien alkuajan toiminnalle oli, että ensimmäiset lentokoneensa Lento-osasto II sai poikkeuksellisella tavalla. Ryhmä venäläisiä valkoisia lentäjiä siirtyi Suomen puolelle 10. ja 11.4.1918 ja toi mukanaan Pietarista Kolomäen lentokentältä kaksi Nieuport 10 -tiedustelukonetta, kaksi Nieuport 11 -hävittäjää sekä yhden Stetinin M-9 -lentoveneen. Antreassa lentotoiminta aloitettiin jo 13.4., jolloin yliluutnantti Otto Ilmarinen suoritti tiedustelulennon rintamalinjoille kello 07.35-08.10.

Antrean ja Utin kentät olivat kuitenkin keväällä 1918 niin pahan kelirikon vallassa, että Lento-osasto II siirtyi toukokuun alkupäivinä Lappeenrantaan, jossa se jatkoi lentotoimintaansa ja siirtyi Uttiin 15.6.1918. Samalla sen nimi muutettiin Utin lentoasemaksi. Vapaussodan aikana Utissa oli toiminut punaisten lento-osasto, josta he lensivät muutaman lennon Savon rintamalle. Utin lentoasema aloitti lentotoimintansa elokuussa ja sai oppilaansa yksinlentovaiheeseen 28.9. mennessä. Tätä päivää vietetään Karjalan Lennoston perinnepäivänä, sillä tuosta hetkestä voidaan myös itsenäisen joukko-osastotoiminnan katsoa alkaneen.

Utin lentotukikohta oli kuitenkin kehnossa kunnossa, sillä sieltä puuttuivat talviasuttavat tilat niin henkilöstöltä kuin kalustoltakin. Tämän takia Utin lentoasema siirtyi Lento-osasto 3:ksi muuttuneena talvikaudeksi 1918-19 Santahaminaan ja palasi sieltä takaisin Uttiin heinäkuussa 1919. Samalla sen nimi muutettiin Ilmailuasema II:ksi. Utti oli tästä lähtien sotavuosia lukuunottamatta Karjalan Lennoston perinnejoukko-osastojen kotitukikohta aina vuoteen 1961 asti, jolloin se siirtyi Rissalaan.

Utista suomalaisen hävittäjäilmailun kehto

Alkuvaiheitten haparoinnin jälkeen varsinaiseen hävittäjäkoulutukseen päästiin 1930-luvun alkupuoliskolla, kun Gloster Gamecock -hävittäjäkoneita ("Kukko") hankittiin Ilmavoimille. Kukko oli ensimmäinen Ilmavoimien käytössä ollut hävittäjäkoulutuksen mahdollistama kone. Kun Utin Lentoasema 1:ssä palveli samaan aikaan jääkärieversti Väinö Virkkusen komennossa Lentolaivue 24:n komentajana majuri Richard Lorentz ja lentueen päällikkönä kapteeni Gustaf Erik (Eka) Magnusson, niin hävittäjäkoulutuksen käynnistyminen oli taattu. Tältä ajalta onkin peräisin sanonta Utista hävittäjäilmailun kehtona. Koulutus ei alkanut yhtään liian aikaisin, sillä syttyihän Talvisota jo vuosikymmenen lopulla. Hävittäjähankinnatkin alkoivat tuottaa tulosta, sillä 97 kappaletta Fokker D.XXI -koneita saatiin käyttöön vuosien 1937-39 aikana. Koneet sijoitettiin Lentolaivue 24:lle Uttiin.

Talvisota, Talvisodan torjuntanäyttö maailmalle 6.1.1940

Karjalan Lennosto lähti Talvisotaan Lentorykmentti 2:na eversti Richard Lorentzin johdolla. Rykmentin laivueet, Lentolaivue 24, 26 ja 28 olivat iskukykyisiä ampuen alas yhteensä 198 viholliskonetta omien taistelumenetysten ollessa yhteensä 31 konetta. Näkyvimpänä tapauksena oli luutnantti Jorma Sarvannon maailmanennätys Fokker D.XXI -hävittäjällä hänen ampuessaan alas loppiaisena 1940 kuusi viholliskonetta viidessä minuutissa.

Jatkosota, Hävittäjätorjunnalla turvattiin itsenäisyys

Jatkosodassa Suomen Ilmavoimilla oli jo kaksi hävittäjärykmenttiä, Lentorykmentit 2 ja 3. Jatkosodan merkittävin tulos hävittäjätoiminnassa oli keskitetyn torjunnan mahdollistaman valvonta- ja johtamisjärjestelmän rakentaminen. Lentorykmentti 2:n komentajalla, eversti Richard Lorentzilla sekä Lentolaivue 24:n ja vuodesta 1943 Lentorykmentti 3:n komentajalla, everstiluutnantti Eka Magnussonilla ja hänen erinomaisilla alaisillaan oli tässä tärkeä merkitys, sillä ilman heidän henkilökohtaista panostaan ei järjestelmää olisi saatu luotua.

Kun vielä käytössä oli Jatkosodan alussa Brewster-, Morane-, Fiat- ja Curtiss-hävittäjät ja sodan lopussa Messerschmitt-hävittäjät niin tulokset olivatkin erinomaiset, sillä ylivoimaisen vihollisen hyökkäykset pystyttiin torjumaan: saavutettiin torjuntavoitto ja Suomi säilytti itsenäisyytensä. Kaikkiaan hävittäjärykmentit ampuivat Jatkosodan aikana alas noin 1600 viholliskonetta omien tappioiden ollessa 253 konetta. Osoituksena hyvistä taidoista Lentorykmentti 2:n ja 3:n ohjaajista kaikkiaan 11 sai Mannerheim-ristin. Heistä kaksi, kapteeni Hans Wind ja lentomestari Ilmari Juutilainen nimettiin ritareiksi kaksi kertaa.

Suomalaiset hävittäjäritarit ovat:

o Lentomestari Ilmari Juutilainen

o Kapteeni Hans Wind

o Majuri Eino Luukkanen

o Lentomestari Urho Lehtovaara

o Lentomestari Oiva Tuominen

o Kapteeni Olli Puhakka

o Vääpeli Nils Katajainen

o Luutnantti Lauri Nissinen

o Majuri Jorma Karhunen

o Majuri Veikko Karu

o Eversti Gustaf Erik Magnusson

Lentorykmentistä Lennostoksi, Sotien jälkeinen aika 1944-1960

Rissalasta uusi päätukikohta

Jatkosodan jälkeen Lentorykmentti 2 sijoitettiin Rissalaan, jossa se toimi aina lakkauttamiseensa, vuoteen 1952 saakka ja sen osat liitettiin Utin Lentorykmentti 3:een sekä muihin Ilmavoimien joukkoihin. Lentorykmenttien nimet muutettiin lennostoiksi vuoden 1952 alussa ja näin Uttiin tuli 3.Lennosto. Koko sotien jälkeinen aika oli Lennostossa vaikeata aikaa, sillä lentokoneet vanhenivat ja lentotunteja oli vähän. Utin tukikohta hiekkapäällysteisine kiitoteineen ei mahdollistanut suihkukoneitten käyttöä muuta kuin talvella. Tästä tulikin sanonta koko Ilmavoimiin, sillä lumisadetta pidettiin "Utin asfalttina".

1950-luvun puolivälissä tehtiinkin päätös Lennoston siirtämisestä pois Utista. Uudeksi päätukikohdaksi valittiin Rissala, jonne Lennosto Karjalan Lennostoksi nimettynä siirtyi vuonna 1961. Lentotoiminta oli aloitettu jo vuotta aikaisemmin, kun Lentolaivue 24:n perillinen suoraan alenevassa polvessa, Hävittäjälentolaivue 31 siirtyi Rissalaan uusien suihkuharjoituskoneitten, Fouga Magister, kanssa 20.4.1960. Lennoston siirtymisen yhteyteen ajoittui uuden, sotien jälkeen ensimmäisen nykyaikaisen torjuntahävittäjäkaluston, MiG-21F, hankinta sijoittaminen Rissalaan Karjalan Lennostoon. Tästä alkoi aivan uusi aika koko Ilmavoimissa, olihan yhdellä kertaa siirrytty "kangaspuista kahteen machiin".

MiG-21 oli käytössä Karjalan Lennostossa aina vuoteen 1998 saakka eli yhtensä 35 vuotta. MiGin aikana Lennosto joutui sopeuttamaan venäläisen, suurvallan ajattelumallin mukaan suunnitellun hävittäjäkaluston suomalaisiin olosuhteisiin ja toimintaresursseihin. Tämä suomalaisen järjestelmän luominen osoittautui erinomaiseksi asiaksi, sillä se varmisti ammattitaitoisen ja nopean siirtymisen MiG-21:stä F-18 Hornet -hävittäjään 1990 luvun puolivälissä.

Karjalan Lennoston ja sen edeltäjäjoukko-osastojen komentajat:

Kapt Sture Landergren 1918 Lento-osasto II

Ltn Alfred Michelson 1918 Utin lentoasema

Jääkltn Gunnar Holmqvist 1918 Utin lentoasema

Ylil Arnold Graefe 1918 Lento-osasto 3

Vänr Erik Stenbäck 1919-20 Ilmailuasema II

Ltn Allan Gottleben 1920 Ilmailuasema II

1921-24 Ilmailuosasto 1

Maj Lars Melander 1924-25 Hävittäjäeskaaderi

Kapt Jouna Almberg 1924-25 Maatiedustelulaivue

1926 Maalentoeskaaderi

Kapt Eero Könni 1926 Hävittäjäeskaaderi

Jääkev Väinö Virkkunen 1926-33 Maalentoeskaaderi

1933-37 Lentoasema 1

Jääkevl Rainer Ahonius 1937 Lentoasema 1

1938-39 Lentorykmentti 2

Ev Richard Lorentz 1939-43 Lentorykmentti 2

Ev Raoul Harju-Jeanty 1943-45 Lentorykmentti 2

Evl Otto Holm 1945-46 Lentorykmentti 2

Evl Eino Luukkanen 1947-51 Lentorykmentti 2

Evl Erkki Heinilä 1951-52 Lentorykmentti 2

1953-55 3.Lennosto

Evl Einar Nuotio 1940-43 Lentorykmentti 3

Ev Gustaf Magnusson 1943-46 Lentorykmentti 3

Evl Lauri Bremer 1946-52 Lentorykmentti 3

1953 3.Lennosto

Evl Oskar Tuomisalo 1955-57 3.Lennosto

1958-59 Karjalan Lennosto

Evl Jorma Sarvanto 1959-60 Karjalan Lennosto

Ev Lauri Pekuri 1960-68 Karjalan Lennosto

Ev Reino Nykänen 1968-71 Karjalan Lennosto

Ev Veikko Hietamies 1972-78 Karjalan Lennosto

Ev Veli Pernaa 1978-80 Karjalan Lennosto

Ev Pertti Tolla 1980-83 Karjalan Lennosto

Ev Matti Antikainen 1983-87 Karjalan Lennosto

Ev Matti Ahola 1987-91 Karjalan Lennosto

Ev Aarno Liusvaara 1991-94 Karjalan Lennosto

Ev Heikki Harjunmaa 1994-96 Karjalan Lennosto

Ev Heikki Lyytinen 1996-02 Karjalan Lennosto

Ev Hannu Karjalainen 2003-05 Karjalan Lennosto

Ev Ari Jussila 2005-06 Karjalan Lennosto

Ev Juha Suonperä 2006-09 Karjalan Lennosto

Ev Ossi Sivén 2012-15 Karjalan Lennosto

Ev Jari Mikkonen 2015-17 Karjalan Lennosto

Ev Markus Päiviö 2017-18 Karjalan Lennosto

Ev Timo Herranen 2018-20 Karjalan lennosto

Ev Aki Puustinen 2020-23 Karjalan lennosto

Ev Johan Anttila 2023-