Perinnehuone

Karjalan lennoston perinnehuone Keltun talolla

Karjalan Lennoston perinnehuone-hanke lähti liikkeelle jo vuosia sitten lennoston sekä Hävittäjälentolaivue 31:n perinnepäivän tapahtumiin liittyen. Tarkoituksena oli koota lennoston ja laivueen hallussa ollut perinnemateriaali perinnenäyttelyksi.

Ajatus tuli uudelleen esille Karjalan lennoston killan piirissä 1980-luvun loppupuolella, kun esikuntakomppanian rakennuksen saneerauksen yhteydessä saatiin silloisen lennoston komentajan, eversti Matti Aholan, myötävaikutuksella varattua perinnehuoneelle tila.

Perinnemateriaalin kerääminen aloitettiinkin välittömästi tilaongelman ratkettua. Samalla aikatauluksi sovittiin huoneen avaaminen lennoston 75-vuotisperinnepäivänä 28.9.1993.

Vuonna 2017 perinnehuoneen materiaalit siirrettiin Keltun talolle sen alakerran kahteen päätyhuoneistoon. Sinne on asetettu esille Karjalan lennoston ja sen perinneyksiköitten historiaan liittyvää materiaalia. Aineisto koostuu pääasiassa valokuvista ja pienikokoisista esineistä. Lisäksi esitteillä on Ilmavoimien käytössä olleita ja olevia virkapukuja sekä lentovarusteita.

Karjalan lennoston alku - Lento-osasto II - Hävittäjäeskaaderi

Antreasta Lappeenrannan kautta Uttiin

Utin lentotukikohdan kehitys 1920-luvulla

Vapaussodan aikana, maaliskuun 25. päivänä 1918, perustettu Lento-osasto II sijoitettiin Karjalan rintamalle Antreaan. Lento-osasto II:n rinnalle perustettiin 16.huhtikuuta Karjalan Armeijakunnan Ilmailuosasto samoin Antreaan. Ne yhdistettiin siellä 23.4.1918 Lento-osasto II:ksi. Tuota hetkeä voidaan pitää Karjalan Lennoston alkuna.

Lento-osasto II siirtyi jo 10. toukokuuta Lappeenrantaan ja sieltä 15. kesäkuuta Uttiin. Samalla joukko-osaston nimi muuttui Lento-osasto 3:ksi. Talven 1918-1919 väliseksi ajaksi toiminta Utista siirrettiin Santahaminaan, koska Utissa ei ollut lämmitettäviä tiloja. Keväästä 1919 alkaen Utti oli Karjalan lennoston perinnejoukko-osastojen käytössä aina vuoteen 1961 saakka, jolloin lennosto siirtyi Rissalaan.

Näyttelyyn on koottu kuva-aineistoa sekä esineitä lennoston alkuvaiheilta vuodesta 1918 alkaen aina 1920-luvun lopulle saakka. Yksi historiallisesti merkittävimmistä esineistä on luutnantti Gunnar Holmqvistin alkuperäinen lentopäiväkirja. Hänet tunnetaan erityisesti suomalaisen taitolennon "isänä". Lentopäiväkirjasta löytyvät esimerkiksi eri taitolentoliikkeiden ensimmäiset suorituspäivät Suomessa.

Lentopäiväkirja on avattu kohdalta, josta ilmenee luutnantti Holmqvistin suorittama pommituslento Perkjärveltä Pietariin 25.10.1919. Kohteena oli Pietarin ratapiha. Kyseisen lennon lentosuoritusilmoitus on myös esillä.

Maalentoeskaaderi - Lentorykmentti 2

Martinsydesta Gamecockiin, Utti - hävittäjäilmailun kehto


1930- luvulla Utissa siirryttiin pelkästä lentelystä johdettuun lentokoulutukseen. Tähän loi edellytykset Gamecock -hävittäjäkoneen (lempinimeltään "Kukko") hankinta Ilmavoimille vuosikymmenen alkupuolella. Samanaikaisesti Utissa oli komentajana eversti Väinö Wirkkunen (ent. Snellman), jonka kannustavalla ja ymmärtävällä johdolla Lentolaivue 24:n komentaja majuri Richard Lorentz ja lentueenpäällikkö kapteeni Gustav Magnusson saivat kehittää suomalaista hävittäjätorjuntaa.

Tähän osastoon on koottu kuva-aineistoa ja esineitä 1920-luvun lopulta Talvisodan alkuun 1939 asti. Lisäksi esillä on ajankuvana Ilmavoimissa käytössä ollutta erilaista kirjallista ja esineaineistoa.

Talvisota

Talvisodan torjuntanäyttö maailmalle 6.1.1940.

Talvisodan hävittäjätorjunnan näkyvin osa oli Fokker D. XXI -hävittäjällä alasammutut viholliskoneet. Lentolaivue 24:n ohjaajat saavuttivat sillä kaikkiaan 127 ilmavoittoa. Maailmanlaajuista huomiota sai 6.1.1940 luutnantti Jorma Sarvannon "maailmanennätys", kun hän ampui alas kuusi vihollisen pommikonetta neljässä minuutissa.

Tähän osastoon on koottu Talvisodan aikaista kuva-aineistoa ja hävittäjätorjunnan eri järjestelmien esineitä. Esillä on myös ajankuvana sodanaikaisia tarvikkeita.


Lentorykmentti 3 - Jatkosota

Jatkosodan hävittäjätorjunnalla turvattiin itsenäisyys

Jatkosodan aikana suomalainen hävittäjätorjunta kehittyi täyteen valmiuteensa. Erityisen merkittävä oli valvonta- ja johtamisjärjestelmän kehittyminen niin, että keskitetty hävittäjätorjunta oli mahdollista. Yhtenä merkittävänä tämän järjestelmän osana oli Lentorykmentti 3:n Suulajärven johtopaikka, johon keskitettiin ilmavalvonnan ja radiokuuntelun valvontatiedot, ja luotiin näin mahdollisuus torjunnan suuntaamiseen oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Karjalan Lennoston perinnejoukko-osastojen hävittäjäohjaajat ampuivat Jatkosodassa alas Brewster -hävittäjällä kaikkiaan 477 viholliskonetta ja Messerschmitt-hävittäjällä kaikkiaan 663 viholliskonetta.

Tähän osastoon on koottu Jatkosodan aikaista kuva-aineistoa ja esineistöä kuvaamaan hävittäjätorjunnan järjestelmien kehittymistä sotien aikana.

Hävittäjäritarit

Karjalan lennoston perinnejoukko-osastojen henkilöstöstä myönnettiin yhdelletoista Talvi- ja Jatkosotien hävittäjäohjaajalle 2. luokan Mannerheim-risti. Heistä kapteeni Hans Wind ja lentomestari Ilmari Juutilainen nimitettiin kaksinkertaisiksi Mannerheim-ristin ritareiksi.

Tähän osastoon on sijoitettu kuvat hävittäjäritareista.

Erikoisuutena ovat Suulajärven johtopaikkaa ja torjuntahävittäjää hälytyssuojassa esittävät pienoismallit.

3. Lennosto - Karjalan lennosto

1950-luvun hiljaiselosta 1960 -luvun suihkukonekauteen - Utista Rissalaan 1961 - Uusi päätukikohta uusilla torjuntahävittäjillä.

Sotien jälkeen Ilmavoimien toiminta oli alamaissa. Niinpä Karjalan lennostollakin oli 1950-luvun alkupuolella tilanteita, jolloin lentotoimintaan oli käytettävissä vain kaksi konetta. Vihuri-koneen hankinta Ilmavoimille antoi kuitenkin mahdollisuuden lentotaidon ylläpitämiseen.

Utin tukikohta oli jäämässä suihkukonekauteen siirtymisen yhteydessä käyttökelvottomaksi (ei kestopäällystettä) ja lisäksi puolustusvoimien uudelleen organisoinnin yhteydessä 1950-luvun puolivälissä Utti todettiin operatiiviselta sijainniltaan hankalaksi. Karjalan lennosto päätettiinkin siirtää Rissalaan siten, että Hävittäjälentolaivue 31 siirtyi keväällä 1960 ja muut lennoston osat kesällä 1961.

Siirtymisen jälkeen lennostoa odottivat suuret haasteet uudessa tukikohdassa. MiG-21F -torjuntahävittäjähankinta siirsi kertaheitolla koko Ilmavoimat aivan uuteen aikakauteen. Olihan se sotien jälkeen ensimmäinen ajanmukainen torjuntahävittäjä Ilmavoimissa.

Tähän osastoon on koottu kuva-aineistoa Utista ja Vihuritoiminnasta 1950-luvulla. Lisäksi osastossa on tuotu esille lennoston siirtyminen Rissalaan sekä MiG-21F -torjuntahävittäjäkaluston hankinta ja saapuminen.

Sotien aikana myönnetyt kunniamerkit ovat esillä vitriinissä vasemmalla, mukaan lukien "replika" Mannerheim-risti (aito lennostolla, majuri Veikko Karun testamentti).

Karjalan lennosto

Toiminnan vakiintuminen Rissalassa - MiG-21BIS -torjuntahävittäjän ja Hawk -harjoituskoneen käyttöönotto

1970-luvulle tultaessa Karjalan lennosto oli jo ottanut paikkansa Savo-Karjalaisena lennostona. Voidaan sanoa, että mittavan suojarakentamisen myötä Karjalan lennosto ja sen päätukikohta Rissala ovat kiveen rakennetut.

Tähän osastoon on koottu erityisesti MiG -toimintaan liittyvää aineistoa.

Tässä osastossa on esillä Fouga-mekaanikko 1960-luvulta ja Fouga-ohjaaja.