Mig-21 hakumatka 1962
Evl Pentti Teulahti on yksi viimeisistä elossa olevista lentäjistä, jotka olivat koulutuksessa Neuvostoliitossa uuteen F-21F hävittäjään. Alla on hänen puheensa Mig-lentäjien kokoontumisessa Kuopiossa 11.6.2022.
IKIKIRGIISIEN (Tähtinen, Karjalainen, Kopponen, Teulahti) TERVEHDYS JUHLIVALLE 2 MACHIN VÄELLE 11.6.2022.
Kouvolan asemalta nousi 29.7.1962 Moskovaan menevään junaan komennuskunta, jonka määränpäätä emme tienneet ennakkoon. Vasta Moskovassa kerrottiin määränpään olevan n. 3 500 km päässä Moskovasta oleva Kirgiisian aroalue, Kazakstanin ja Kirgisian kansantasavallat ja koneena MiG-21F 13.
Komennuskunnan johtajana oli lennoston komentaja evl. Lauri Pekuri, komentajien vakanssit muuttuivat vasta 1963 eversteiksi.
Pekuri oli sodan käynyt ohjaaja: yli 350 sotalentoa, 18,5 pudotusta ja hänet ammuttiin alas kolme kertaa jääden viimeisellä kerralla sotavangiksi jatkosodan viimeisinä kuukausina. Rauhan tultua hän palasi sotavankeudesta huonokuntoisena 45-kiloisena miehenä. Hän muistelee kovia kokemuksiaan kirjassaan "Spalernajan sotavanki"
Pekuri oli sodan karaisema kokenut lentäjä, ja hänen koelentolausuntojensa mukaan päätettiin kaikista 50-luvun konehankinnoista. Hän koelensi 1960 MiG-15 ja -19 -koneet, joita venäläiset kauppasivat. Koneet hylättiin vanhanaikaisina ja saavutusarvoiltaan riittämättöminä.
1960-luvulle tultaessa oli ilmavoimissa melkoinen ohjaajaupseeripula. 1950-luvulla. Joillakin kadettikursseilla oli vain muutamia lentokadetteja, ja joillain ei yhtään. Eräällä oli kolme, joista kaksi menehtyi kokeneina kapteeneina lento-onnettomuuksissa ja kolmas halvaantui alaraajoista Gnat-onnettomuudessa 1958.
Ilmapuolustus oli heikoissa kantimissa. Lentokalusto oli vähäinen ja suoritusarvoiltaan heikko. Tammikuu 1962: 12 GN, 29 FM, 13 VA, 27 SF, 3 DC-3, 4 kevyttä HeKoa ja 3 raskasta HeKoa.
Suomessa oli jatkuvia rajaloukkauksia, joita teki Ruotsi, Natomaat ja Neuvostoliitto. Todettuja rajaloukkauksia oli 1945-1959 peräti 340 kpl, suurelta osin Lapissa. Ilmataistelukin tiedetään käydyn amerikkalaisen tiedustelukoneen ja kolmen venäläisen MiG-17 -koneen välillä. Tilanne päättyi ratkaisemattomaan Ruotsin rajan tultua vastaan.
Pohjoisimmat lentokalustotukikohdat olivat Kauhava, Jyväskylä ja Kuopio, joista tunnin lento Rovaniemelle ja maalikoneet meitä nopeampia ja korkealla lentäviä, eikä tutkakalustokaan yltänyt valvomaan kuin 10 km korkeuteen.
Sotilasjohto esitti lisärahaa ilmapuolustuksen parantamiseksi, mutta hallitusherrat sanoivat sotilaiden vain maalailevan mustia pilviä taivaalle, ei nähty tilanteen vakavuutta. Sen verran saatiin rahaa, että kesä- ja heinäkuussa -61 koelentokomennuskunta kävi tutustumassa Super-Mystere-, Mirage- ja Draken -koneisiin Pekurin lentäessä näillä kaikilla. Ruotsalaiset suhtautuivat nihkeästi kaupantekoon. Koneissa oli paljon amerikkalaista tekniikkaa ja elektroniikkaa, ja se ehkä esti myynnin meille.
Poliittinen tilanne kiristyi Euroopassa entisestään. Oli Berliinin kriisi 4.6.-9.11.1961 ja Pravda väitti amerikkalaisten suunnittelevan laivasto-operaatiota Itämerelle. Izvestija kirjoitti Länsi-Saksan ryhtyneen suorittamaan Pohjoismaiden hiljaista valtausta.
Neuvostoliitto tiesi hyvinkin meidän yrityksistä ostaa uusia hävittäjiä Lännestä. Se kävi ilmi, kun eräässä Pääesikunnan tilaisuudessa syyskuussa Neuvostoliiton lähetystön sotilasasiamies tuli Ilmavoimien komentajan luo sanoen, "miksi olette ostamassa Drakeneita Ruotsista, menkää N-liittoon, niin saatte mitä koneita vaan ja niihin infrapunaohjukset ja muutakin".
Ei tarvinnut mennä, sillä puolentoista kuukauden kuluttua tuli nootti. Oli Länsi-Saksan ja sen liittolaisten uhka. Nootin lauettua Novosibirskissa 24.11.1961 alkoi nopea tapahtumien ketju. Kahden kuukauden kuluttua 22.1.1962 lähti kauppavaltuuskunta puolustusministerin johdolla Moskovaan ostamaan ilmapuolustusta tukevaa kalustoa. Ilmavoimien komentaja matkusti erikseen kahden asiantuntijan kanssa Moskovaan MiG-21:n esittelyyn ja näytöslentoon, joka oli 29.1. Kolmen päivän kuluttua 1.2.1962 allekirjoitettiin kauppasopimus. Kauppaan kuului 20 MiG-21F 13 ja 4 MiG-15 UTI -konetta sekä paljon muuta tavaraa.
Ilmatorjuntaohjuksiakin tarjottiin, mutta rauhansopimus kielsi meiltä ohjukset, eivätkä sopijamaat sallineet niitä ostettavan. Hävittäjäohjukset hyväksyttiin, mutta Englanti harasi vastaan, että heiltäkin on ostettava jotain. Tarjosivat meritorjuntaohjuksia, joita ostettiin 120 kpl ja sanottiin niiden olleen vaarallisempia ampujalle kuin maalikohteelle.
Ilmatorjuntaohjuskauppa jäi tekemättä, sillä USA ei hyväksynyt niitä Helsingin suojaksi, koska amerikkalaisten pommituslentoreitit kulkivat Helsingin kautta Leningradiin ja Moskovaan. Meni vielä 17 vuotta ennen kuin ne ostettiin.
Ilmavoimien komentajan mentyä matkan jälkeen antamaan matkakertomusta puolustusvoimain komentajalle, niin hän sai kuulla Ruotsin tarjonneen Drakeneita matkan aikana, mutta aikaisintaan 1964.
Aluksi mainitsemani 50-luvun henkilöstöpula näkyi myös koulutettavaa komennuskuntaa valittaessa. Koulutettava ohjaajamäärä oli 15, lennostosta otettiin kaikki kynnelle kykenevät ja meitä löytyi kahdeksan, muista lennostoista komennettiin seitsemän. Omassa laivueessa ei ollut riittävän kokeneita päälliköitä, joten laivueen komentajaksi ja lentueen päälliköksi komennettiin miehet ulkopuolelta. Ohjaajien arvoasteet olivat luutnantista everstiluutnanttiin, viideltä eri kadettikurssilta. Suurin oli seitsemän luutnantin ryhmä kahdelta eri kadettikurssilta.
Laivueen kokenein ohjaaja, lentueen päällikkö, kapteeni Pauli Tarvonen menehtyi lento-onnettomuudessa siviilioppilaan kanssa Joensuussa äitienpäivänä 2,5 kuukautta ennen komennusta. Syöksykierrettä oikaistaessa joku metalliosa murtui eikä mitään ollut tehtävissä. "Ketoon menee, tilatkaa ambulanssi" olivat Tarvosen viimeiset sanat.
Teknillistä henkilöstöä oli kersantista sotilasmestariin, sotilasteknikoita, insinöörejä ja diplomi-insinöörejä.
Omia venäjän kielen tulkkeja oli jokaisessa opetusryhmässä.
Meillä oli myös omat ilmailulääkärit, neljä miestä. Komennus kesti neljä kuukautta ja jokaiselle kuukaudelle oli eri lääkäri tutustuen isäntien ilmailulääkärien toimintaan.
Komennuskunnan vahvuus oli 62 miestä.
Teoriakoulutus kesti 1,5 kuukautta, sisältäen MiG-15, MiG-17 ja MiG-21F 13 opetukset sekä radioliikenne venäjäksi. Kaikki muu meni suunnitelman mukaan paitsi MiG-21 lennot. Lensimme MiG-15:sta 5,5 tuntia, MiG-17:sta 2,5 tuntia ja MiG-21:llä 2,5 tuntia. Oli sääesteitä, vallankumouksen juhlia, Kuuban kriisiä ja ydinpommin koeräjäytys Siperiassa. ym. viivytyksiä
Lentoja hidasti myös se, että koulutettavia oli monesta maasta: oli Intiasta, Irakista ja Indonesiasta. Indonesian pojat lähtivät, kun me tulimme ja heidän matkalaukuissaan luki, "Pois helvetistä takaisin paratiisiin". Yhteysupseeri nauroi pojilla olevan ikävä kotiin.
Me olimme varmaankin säyseämpiä kuin muut. Päivystävä upseeri tuli kerran majapaikkaamme ilmoittaen, että suomalaiset tappelevat asemaravintolassa. Todellisuudessa eräs irakilainen oli vetäissyt venäläistä everstiluutnanttia leukaperiin, toivoen siten saavansa pikapalautuksen kotiin. Ei onnistunut. Eräs irakilainen luutnantti tiesi Pekurin lentäneen Miragella ja kysyi Migin mahdollisuutta pärjätä israelilaisia vastaan. Pahaa pelkään, sanoi Pekuri, ja silloinkos luutnantti tulistui ja kävi Pekurin kurkkuun kiinni. Toiset irakilaiset ottivat kaverin ja hän oli muutaman päivän lentokiellossa rauhoittumassa.
Kaksipaikkaisia MiG-21 -koneita ei tuolloin ollut, joten se ensimmäinen lento oli yksinlento. Venäläisillä piti olla n.1 000 lentotuntia ennen kuin pääsivät tähän koneeseen. Meillä nuorimmilla luutnanteilla (5) oli kokonaislentotuntimäärä 440-550 ja lennetty keveillä koneilla.
Komennuksen pitkittyessä ja ulkomaailmasta eristäytyneinä olimme valmiit lähtemään kotiin. Pekuri esitti isännille useamman kerran koulutuksen keskeyttämistä ja riittävän koulutuksen saaneina jatkaisimme kotimaassa, olimme lentäneet MiG-21:llä kymmenen tunnin ohjelmasta neljänneksen. Tällä vauhdilla menisi vielä kolmisen kuukautta ja talvikin painoi päälle. Maassa oli jo lumi ja kova pakkanen -30 astetta kun tullessamme oli saman verran plussalla.
Rykmentin komentajalla ei ollut valtuuksia lopettaa koulutusta, kun ei Moskovasta ollut tullut käskyä.
Tulin lennolta 28.11. puolen päivän jälkeen ja minulle tultiin sanomaan, mene nopeasti luovuttamaan lentovarusteet nyt lähdetään kotiin. Olipahan varsinainen äkkilähtö. Pekuri oli jälleen ollut rykmentin komentajan luona samalla asialla, ja Pekuri kysyi, josko olisi valtuus kirjoittaa junalippu Frunzeen? Vastaus oli myönteinen ja olimme jo samana päivänä klo 17.15 Frunzeen lähtevässä junassa. Pekuri oli kokemuksesta oppinut venäläisten käsittelyn, piti olla aloitteellinen, joskus vähän röyhkeäkin ja painaa päälle päätöksen saamiseksi.
Seuraavana aamuna meidät kuskattiin lentokentälle Moskovan koneeseen, Kone oli varattu täyteen ja sieltä poistettiin 16 siviilimatkustajaa. Yhteysupseeri sanoi siviilien voivan odottaa seuraavaa lentoa.
Moskovasta Helsinkiin tullattaessa Paloheimon Antin passissa sanottiin olevan jotain epäselvyyttä ja passi vietiin takahuoneeseen. Siinä vaiheessa Antti alkoi jo vähän hermostua sanoen useaan kertaan "älkää jättäkö minua tänne" ymmärtäen samalla tämän olleen varoitus hänen kielenkäytöstään kuuntelulaitteille, joille Antti ajoittain lausui kovaäänisesti mielipiteitään olosuhteista.
Rouva asuntolanhoitajaa epäiltiin suomen kielen taitajaksi ja "Tahvo" (majuri Paavo Tahvanainen venäjän kielen taitajana) päätti selvittää asian. Rouva oli asuntolan käytävällä ja Tahvo meni rouvan luokse sanoen suomeksi, kun tuo yhteysupseeri majuri tulee tänne, niin sanon hänelle venäjäksi, että miksi ette ole sanoneet, että tämä rouva on suomen kielen taitaja. Rouva hätääntyi ja sanoi suomeksi, älkää hyvät pojat paljastako minua, minä menetän työpaikkani. Salaisuus säilyi ja Tahvo paljasti asian vasta vuosien kuluttua rouvaa suojellakseen
Olimme jo samana iltana 29.11.-62 Kuopion lentoasemalla lähiomaistemme ollessa suureksi yllätykseksi meitä vastassa. Olimmehan olleet heistä erossa pitkät neljä kuukautta.
Noottikriisi päättyi 24.11.1961, konekaupat tehty ja miehet koulutettuina kotiin palanneina 29.11.1962. Aikaa kului nootin päättymisestä yksi vuosi ja viisi päivää.
Koneista puolet tuotiin viisi kuukautta myöhemmin ja loput vuoden lopulla. 4 kpl MiG-15 -konetta tuotiin jo ennen paluutamme.
Nopeammin tuskin koskaan tehdään meillä tällaisia konekauppoja, kauppa oli monessa suhteessa suorastaan erinomainen, kun tiedämme, mikä oli ilmavoimiemme sodanjälkeinen lähtötilanne.
Näitä kahden Machin juhliakaan ei olisi ilman mainiota "MIKKIÄ"
Halikko 26.04.2022
Ikikirgiisi ja Draken-ritari Pentti Teulahti evl